– Monikulttuurisessa viitekehyksessä ei tehdä valkoisuuden normia näkyväksi eikä hahmoteta siihen liittyviä valta-asemia, toteaa Michaella Moua. Kuva: Veikko Somerpuro.
Jo aivan pienet lapset kokevat rasistista syrjintää. Helsingin kaupunki kouluttaa ensimmäisenä Suomessa varhaiskasvatuksen henkilökuntaa tunnistamaan ja ehkäisemään rasismia.
Syksyllä 2020 yhdenvertaisvaltuutetun selvitys afrikkalaistaustaisten kokemasta syrjinnästä kohahdutti. Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli kokenut syrjintää ihonvärin perusteella. Syrjintä kohdistuu myös aivan pieniin lapsiin: lähes viidesosa varhaiskasvatusikäisistä ja peruskoulun ensimmäisillä luokilla olevista oppilaista oli kokenut rasismia.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitystä tekemässä ollut, nykyisin oikeusministeriössä syrjinnän ja rasismin vastaisten kysymysten parissa projektipäällikkönä työskentelevä Michaella Moua näkee ongelman taustalla useita syitä.
– Ajattelemme usein, että pienet lapset eivät tee erotteluja värin perustella. Tämä ei ole totta. Pienet lapset nimenomaan näkevät, jos joku poikkeaa normista. Se on lasten luonnollinen tapa hahmottaa maailmaa. He vaan eivät osaa liittää niihin sosiaalisia hierarkioita ilman, että joku aikuinen on sen tehnyt.
Antirasistinen pedagogiikka haastaa pohtimaan omia ennakkoluuloja.
Ongelmia ei esiinny vain lasten välillä. Sanna-Kaisa Front selvitti kasvatustieteen pro-gradutyössään suomenopettajien näkemyksiä rasismista päiväkodeissa. Vastaajista 44 % oli kuullut henkilökunnan puhuvan vähemmistöön kuuluvan ihmisen kulttuurista tai uskonnosta negatiiviseen sävyyn. Yli 20 % vastaajista kertoi, että lapsia oli päiväkodeissa kohdeltu eriarvoisesti heidän taustansa takia.
Yksi ongelmista on Mouan mielestä rasismin tunnistaminen.
– Rasismiksi tunnistetaan vain kaikkein selkeimmät tapaukset, kuten rasistinen väkivalta tai vihamieliset solvaukset kaduilla. On tärkeää ymmärtää, että rasismi on muutakin kuin tietoista toimintaa.
Nollatoleranssi ei riitä
Kaikkein vaarallisin rasismin muoto piilee rakenteissa.
– Tällä hetkellä esimerkiksi velvoite tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma ei ulotu varhaiskasvatukseen asti. Käynnissä oleva yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus tulee muuttamaan tätä. Suunnitelma on yksi merkittävä rakenne, joka voi edistää yhdenvertaisuutta, jos suunnitelmassa mainitaan erilaiset syrjintäperiaatteet ja tuodaan näkyville antirasistinen työote, Moua painottaa.
Antirasismi tarkoittaa aktiivista rasismin tunnistamista ja ehkäisemistä.
– Se, että sanotaan, että meillä on nollatoleranssi rasismille ei vielä riitä.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että on joko hyvis tai rasisti.
– Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Meidät on sosiaalistettu yhteiskuntaan, joka on hyvin eurooppakeskeinen. Me ylläpidämme valkoisuuden normia tiedostamattamme, Moua muistuttaa.
Vaarallisin rasismin muoto piilee rakenteissa.
Valkoisuusnormilla Moua viittaa näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, jossa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina ja kaikki muut normista poikkeavana. Tämä voi aiheuttaa ongelmia erityisesti monikulttuurisuuspuheessa.
– Monikulttuurisessa viitekehyksessä ei tehdä valkoisuuden normia näkyväksi eikä hahmoteta siihen liittyviä valta-asemia. Esimerkiksi monikulttuurisessa päiväkodissa saatetaan tiedostamattomasti ylläpitää syrjiviä ja toiseuttavia rakenteita karnevalisoimalla kulttuureja.
Moua nostaa esille päiväkotien kulttuuripäivät.
– Ne voivat pahimmillaan ylläpitää me–he ‑asetelmaa ja toiseuttaa lapsia entistä pahemmin. Kyse voi olla Suomessa syntyneistä lapsista, jotka eivät ollenkaan identifioidu kyseiseen kulttuuriin. He tajuavat, että heidät nähdään tässä yhteiskunnassa aivan eri tavalla kuin he näkevät itse itsensä.
Helsinki edelläkävijä
Antirasistisessa työotteessa uskaltaudutaan pohtimaan ja reflektoimaan omia ajattelumalleja ja työtapoja.
Helsingin kaupunki on tässä edelläkävijä. Se kouluttaa ison osan kasvatuksen ja koulutuksen toimialan henkilökunnasta varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle tunnistamaan rasismia sekä ottamaan antirasistisen työotteen käyttöön.
– Rasismin vähentäminen on asetettu kaupungin strategiseksi tavoitteeksi. Koulutus on osa laajempaa maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelmaa. Puolentoista vuoden aikana järjestetään yli 150 työpajaa, kertoo projektipäällikkö Matleena Sierla.
Rauhankasvatusinstituutin asiantuntijat toteuttavat koulutukset, joissa käydään läpi rakenteellista rasismia, puhutaan normeista, rasismin eri näyttäytymismuodoista sekä keskustellaan antirasistisen ja monikulttuurisen viitekehyksen eroista. Aihetta syventää työkirja, joka sisältää viikkotehtäviä, luku‑, kuuntelu‑, ja kurssivinkkejä.
– Puhumme paljon tunnereaktioista. Uskon, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset haluavat toimia tasa-arvoisesti. Voi kuitenkin olla kova paikka huomata, että oma toiminta ei aina olekaan tasa-arvoista, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja, Rauhankasvatusinstituutin kouluttaja Saara Loukola.
Miten otetaan esille syrjivä puhe aikuisten välillä?
Käytännön tasolla antirasistinen pedagogiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huolehditaan kaikkien lasten oikeudesta tuntea kuuluvansa osaksi ryhmää. Pohditaan, löytyykö opetusmateriaaleista, kirjoista ja leluista esikuvia kaikennäköisille lapsille. Mietitään, suhtaudutaanko valkoisen ja ei-valkoisen lapsen tunteisiin eri tavalla ja kohdellaanko kaikki lapsia yhdenvertaisesti.
Loukola pitää tärkeänä, että päiväkodissa määritellään selkeästi myös puuttumisen mekanismit. Miten esimerkiksi otetaan esille syrjivä tai rasistinen puhe aikuisten välillä.
– Yhteiset linjaukset ja johtajien rooli on merkittävä. On mietittävä, miten antirasismi näkyy yksikkötasolla ja ryhmän pedagogisissa suunnitelmissa.
Kyse on lopulta toimintakulttuurin muutoksesta.
– Tavoite on, että antirasistinen työote tulisi osaksi kaikkea ammattilaisten työtä, samoin kuin kielitietoinen pedagogiikka jo monin paikoin on, Sierla kertoo.
